Nyt ne lehdet sit putoilee...taitaa olla syksy!

Heippa taas pitkästä aikaa! Aikaa on taas kulunut viime tekstistä mutta eipä oikein ole ollut inspiraatiota kirjoittaa. Olen vihdoin parantunut flunnsasta. Kauan se kestikin mutta nyt on taas normaali olo ja olen palannut töihin, Treenit ovat myös alkaneet. Olin ensimmäistä kertaa baletti tunnilla ja pidin siitä kovasti! Rankkaa ja haastavaa se oli mutta nautin siitä todella paljon. Myös showtanssi tuntini jatkui taas. Heti lauantaina oli esitys Keravan kävelykadulla. Se oli oikeastaan aika hauskaa. Siihen perään oli vielä kunnon hikitreenit. Olo  oli aika hikinen mutta hyvä olo siitä tuli :)

Olen tehnyt suuren päätöksen joka muuttaa taas elämääni. Olen lähtemässä nykyisestä työpaikastani kunhan vain oikea paikka löytyy. Kävin jo yhdessä haastattelussa ja toivon että minua onnistaa! Paikka oli todella mukavan oloinen ja se olisi lähellä. Mutta hakijoita oli monta ja on epätodennäköistä että juuri minä pääsisin sinne....no sopii toivoa. Nykyisessä paikassa on niin sekava tilanne ja töitä tulee koko aika lisää eikä kerkeä millään kaikkia tekemään. Lisäksi jouduin vaihtamaan osastoa toiseen missä en viihdy ollenkaan. Olin kyseisellä osastolla vuotta aikaisemmin vakituisena ja pyysin siirtoa pois toiseen osastoon... Työmotivaatio on nollassa eikä huvittaisi mennä töihin. Ja pitkä matka turhauttaa. No pitää aktiivisesti katsoa työilmoituksia ja löytää se omansa.

Mitäs muuten elämässäni töiden lisäksi? Mielialani vaihtelee koko ajan ja en oikein tiedä itsekkään aina millä tuulella olen,  Tämä turhauttaa itseäni ja välillä myös varmaan poikaystävääni. Joskus kiukuttelen ihan tyhmistä syistä poikaystävälleni enkä ymmärrä miksi. No olen ehkä töidenkin takia stressaantunut ja se vaikuttaa myös siviilielämässä. Mutta meillä menee kyllä muuten hyvin. Minusta tuntuu , että olen löytänyt ihmisen kenen kanssa voisin olla loppu elämäni ja hankkia lapsia, Toki pitää edetä päivä kerrallaan mutta niin minusta tuntuu, Jossain vaiheessa haluan myös lapsia mutta se saa vielä odottaa! :D Toissa viikonloppuna olin ystäväni ja hänen kihlattunsa kanssa linnanmäellä. Oli oikein mukavaa mutta ihmisiä oli ihan sikana! Piti jonottaa joka laitteeseen lähes 30 minuuttia. Mutta silti oli hauskaa. NO tulevana viikonloppuna pitäisi mennä yhdelle kaverille ja viettää iltaa porukalla. Odotan innolla sillä nykyään nään niin harvoin ihmisiä että kaikki näkemiset ovat tervetulleita. Tosin välillä tuntuu ettei millään kerkeä näkemään ketään koska on töitä ja tanssia ja kaikkea muuta siinä sivussa.

Syksy on saapunut Suomeen. Vaikka päivisin on lämmintä niin aamut ja illat ovat alkaneet olla kylmiä..yhyy! Taas saa odottaa puoli vuotta ennne kuin tulee lämmintä. Syksy on jotenkin haikeaa aikaa itselle. Se merkitsee kesän loppua ja vihreyden loppumista. Onneksi kävimme toissa viikonloppuna merenrannalla nautimassa vielä viimeisistä lämpimistä auringon säteistä. Ruska on toki kaunista mutta minulle se merkitsee kylmyyden alkua. Lehtien putoaminen puusta on jotenkin surullista. Luonto muuttuu pikkuhiljaa harmaaksi ja ankeaksi.

Ei minulla tässä muuta höpistävää, kiitän ja kumarran.

Pohdiskelua, töitä ja flunssaa

Heipähei kaikki ketä siellä on! Kesä on hujahtanut ohi ja on palattu karuun arkeen. Pidin kesälomani heinäkuussa joten olen palannut jo töihin. Olisin kyllä voinut olla pidempääkin. Loma menee nopesti kun on tekemistä. Loman lopussa tulin kipeäksi , mikä oli kyllä melko rasittavaa. Ironista on se, että ehdin olla viikon töissä ja olen taas kipeä tällä hetkellä..pahaa karmaa tai jotain.

Lomalla tuli käytyä Ruotsissa Järvassa pelaamassa fresbeegolfia. Poikaystäväni halusi niin kovasti päästä sinne enkä minä voinut millään sitä kieltääkkään. Ja toki minusta oli hienoa nähdä Euroopan kaunein fresbeegolf rata.Olin silloin hieman kiepä, joten reissu sinne oli melko uuvuttava. Oli muutenkin sääli, että olin laivamatkan ajan kipeä, se söi voimia aika paljon. Kävimme myös Kotkan meripäivillä, koska Within Temptation oli siellä esiintymässä monen muun artistin lisäksi <3 Mutta itse menin pääasiassa katsomaan Within Temptationia. Toki Amaranthe ja Turmion Kätilöt olivat myös odotettuja. Miksauksessa oli vain koko päivän ajan ongelmia. Mikit sammuivat välillä ja soittimet olivat aivan liian kovalla niin ettei laulua meinannut kuulua ollenkaan. Ja Within Temptationin keikan aikana sammui sähköt kokonaan kaikista soittimista ja mikeistä. SE oli  ärstyttävää!
Ilmat olisivat kyllä saaneet olla lämpimämpiä mutta ei tälle Suomen kesälle oikein voi mitään.

Lomalla oli tietenkin myös aikaa pohtia hieman tätä omaa elämän tilanettani. Olen nyt tyytyväinen elämän tilanseeseen ja olen nähnyt yhtä ystävääni ketä en nähnyt lähes vuoteen, en tosin tiedä miksi. Hänen kanssaan oli helppo jutella erilaisista asioista eikä hän tuominnut minua erosta eikä pahemmin maininnut edes exääni, mistä olen kiitollinen. Joskus minusta tuntuu etteivät ihmiset tajua etten halua pahemmin kuulla enää hänestä sillä hän on osa menneisyyttäni. Toki minua kiinnostaa tietää että hänellä on kaikki hyvin mutta mitään syvempää en halua hänestä kuulla. Mutta koska olen niin kiltti, en viitsi sanoa mitään. Välillä pohdin myös, että kuinka moni meidän yhteisistä kavereista oikeasti on sitä mieltä että tein väärin erostessani hänestä? Varmaan aika moni....Kyllähän se huomaa siitä, kun pari yhteistä kaveria enää ottaa aktiivisemmin yhteyttä. Toki tiedän, että pitäisi välillä itsekkin ottaa yhteyttä ja niin olen tehnytkin mutta kun huomaa ettei yhteys pysy ellei itse ole ottamassa yhteyttä, se laittaa miettimään mitä ihmiset oikeasti ajattelevat. Toisaalta en jaksa välittää enää sillä kukaan ei tiedä millaista elämäni oli silloin exäni kanssa eikä kukaan halua ymmärtää. He näkivät vain päälli  pinnan ja olen hyvä esittämään että kaikki on hyvin. Ja ihan sama mitä muut sanovat, päätös on minun eikä kenenkään muun. Olen kesän aikana alkanut jo sopeutumaan tähän tilanteeseen että vanhaa porukkaa näkee ehkä kerran kuussa. Toki näen kahta parasta ystävääni aina kun vain työt ja opiskelut sallivat. He ymmärtävät eivätkä ole kritisoineet päätöstäni. He ovat ilmaisseet mielipiteensä mutta eivät muuta.

Se mikä satuttaa eniten on , että kuulee erinnäisiä väyliä pitkin ystävän puhuvan minusta ja eroasiasta paskaa toisen inhoamani  ihmisen kanssa. Ensinäkin asia ei kuulu milläänlailla heille ja toiseksi  ero ei ole heidän asia puhua eikä sen pitäisi liittyä millään tavalla heidän elämäänsä ja kolmanneksi minulle voi myös suoraan sanoa mitä mieltä on. Olen todella pettynyt tähän kaveriin sillä luulin ja oletin hänen puheista ettei meidän ero vaikuta ystävyyteemme ja ero on minun ja exäni välinen asia. Toisin kuitenkin on. Tässä vaan huomaa kuinka vaikea on luottaa yhteisiin kavereihimme koska et tiedä mitä he oikeasti ajattelevat ja onko kaveruus minun kanssa pelkkää kulissia. Toki voin vaan kuvitella, että exälläni on sama ongelma niiden ihmisten kanssa ketkä ovat minun kanssa tekemisissä. Hieman ristiriitainen tilanne. Pitäisi vaan yrittää etsiä täältä  omalta paikkakunnalta uusia kaveri piirejä sillä ne oikein usko että vanha porukka tulee pysymään jos se on nyt jo näin etäinen.

Välillä tuntuu ettei helpolla pääse siviilissä eikä töissä. Elämässä tulee vielä muutoksia ja niihin pitää vain sopeutua. Katsotaan mihin tämä syksy vielä minua kuljettaa. Mutta onneksi minulla on pysynyt rakas poikaystävä koko ajan vierellä  ja lapsuuden ystävät. Lisäksi olen nyt virallisesti vapaa (eronnut), mikä on melko vapauttavan tuntuista.

Saru kiittää ja poistuu väliaikaisesti näyttämöltä.

Elämässä joutuu tekemään päätöksiä mitkä eivät aina ole helppoja

Hei taas kaikille! (Jos siellä vielä joitakin on) Taas on aika vierähtänyt melkeinpä vuoden verran ja paljon on ehtinyt tapahtua, ei niin hyviäkään asioita...No en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Jos ihan ensin vaikka kertoisin että voin melko hyvin tällä hetkellä, on toki paremminkin mennyt mutta kyllä se tästä. Kesäkuun alku meneillään ja huomenna alkaa yövuorot...ihanaa -.- No toisaalta saan rahaa hyvin koska viikonloppu lisät.

Suurin asia mikä on muuttunut tässä ajassa on se, että erosin Teemun kanssa jouluna. Kuulitte kyllä...minulla meni vain hermot hänen alkoholin käyttöön jota hän ei osannut yhtään kontrolloida ja siihen että tuntui kuin olisin ollut hänen huoltajansa enkä puolisonsa. Minun piti aina huolehtia siivouksesta ja kehoittaa vähintään kymmenen kertaa imuroimaan. Hoidin kaikki tärkeät asiat ja elimme pitkälti minun tuloilla, eli vastuullani oli että ruokaa oli jääkaapissa.  Toki hän maksoi puolet vuokrasta ja nettimaksun mutta ei mitään muuta yhteisiä kuluja. Tuntui että loppu vaiheessa olimme vain ystäviä ketkä asuvat saman katon alla. Suhteemme ei ollut tasavertainen ja tuntui kuin hän eläisi minun siivellä ja minun pitäisi huolehtia hänestä. En vai jaksanut sitä enää! Rupesin kuvittelemaan kymmenen vuotta eteenpäin ja tiedättekö mitä, en voi kuvitellakkaan että hankkisin edes lapsia hänen kanssaan. Olisin joutunut huolehtimaan hänestä, lapsista ja koirasta. ja lisäksi teen vielä työtä jossa huolehdin ihmisistä. Kysyin itseltäni, kuka huolehtii minusta? Huomasin että ei kukaan, joutuisin huolehtimaan itse itsestäni. En halunnut sellaista elämää joten tein elämäni  vaikeimman päätöksen. Oli kauheaa nähdä miten sanani särkivät hänet kokonaan. No nyt hän on minulle katkera mikä on kyllä ymmärrettävää mutta olen yhdestä asiasta hänelle kyllä vihainen. Heti erottuamme hän julkaisi facebookissa päivityksiä mitkä olivat todella vihjailevia ja paljastavia liittyen eroomme. Tämä asia ei kuulu kellekkään muulle kuin minulle ja hänelle. Lisäksi hän levitti kaikille paskaa että olisin pettänyt häntä ystäväni kanssa mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. No tietenkin moni yhteisistä kavereista kääntyi minua vastaa tai no oikeastaan vain yksi mikä oli surullista sillä hän ei edes suostunut kuuntelemaan minun versioita erosta. Kaikki muut suostuivat kuuntelemaan kummankin version ja  pysyivät molempien kavereina mistä olen kiitollinen. Muutin Järvenpäähän aloittamaan uutta elämää sillä Kerava on turhan pieni kaupunki.

Olen jotenkin selvinnyt mutta karu totuus on se että  olen melko yksinäinen. Nään ystäviäni ehkä kolme kertaa kuukaudessa mikä on pientä verrattuna aikaisempaan elämään. No positiivista on se että olen laihtunut melkein kymmenen kiloa eron jälkeen. Tosi väärällä tavalla...Ja no seurustelen tällä hetkellä maailman ihanimman ihmisen kanssa joka arvostaa minua ulkoisesti kuin sisäisesti, toisin kuin exsäni, hän oli kuulemma sanonut mummolleni että "ei Saara ulkoisesti ole kaunis mutta sisäisesti on".  On minua sitten arvostettu ihan hirveästi edellisessä suhteessa. Ja tuon hän sanoi kun olimme vielä yhdessä. Tajuaa että ei hän arvostanut minua kokonaisuudessa. Nyt olen onnellinen uuden poikaystäväni kanssa ja on hämmentävää  kun joku jää vain tuijottamaan sinua ja totetaa, että hän on niin onnekas kun on saanut tuollaisen herkun..:) Tuntuu mukavalle! Tosin joitakin asioista on jäänyt edellisestä suhteesta mitkä eivät ole niin hyvä asioita. Nyt pitää opetella kertomaan jos joku vaivaa tai surettaa eikä pitää sisällään mitä olen aina tehnyt. Hämmentävää että jotakuta oikeasti kiinnostaa mikä minua vaivaa ja haluaa kuulla siitä. Muutimme nyt kesäkuun alussa yhteen, ehkä vähän hätäistä mutta olemme asuneet käytännössä  katsoen maaliskuusta asti yhdessä epävirallisesti. Nyt minulla on olo että joku arvostaa minua kokonaisvaltaisesti ja on kiinnostunut minun hyvinvoinnista. Hänessä on myös upeaa se, että hän osaa ja tekee todella hyvää ruokaa. Olen ihan hämmentynyt, että joku tekee kodissani vapaaehtoisesti ruokaa. Exäni ei koskaan tai ehkä kolme kertaa sen aikana mitä olimme yhdessä teki ruokaa ja olimme kuitenkin neljä vuotta yhdessä. Tekosyy oli ettei jaksa kun töissä on joutunut tekemään jo. NO tähän voisin todeta että en minäkään jaksa siivota hänen jälkiään kun olen siivonnut koko työpäivän asukkaiden jälkiä..no onneksi se on ohi. Voin rehellisesti toivottaa exälleni kaikkea hyvää ja toivon että hän joskus ymmärtäisi miksi jätin hänet vaikka tuntuu kyllä aika kaukaiselta.. No toki voin myötntää että olisin voinut yrittää olla enemmän rehellinen hänelle ja puhua asioista...mutta tehty mikä tehty. Täytyy kyllä sanoa ettei päätökseni siltikään kaduta. Ja sainkin hyvän neuvon eropäätöstä miettiessäni: Niin kauan kun en itse tunne katumusta erosta niin tietää tehneensä oikean päätöksen. Ja edelleenkin olen vain helpottunut että ei tarvitse huolehtia enää kenestäkään muusta kuin itsestään.

No kevät on sujunut melko laajoissa tunnetiloissa. Välillä on onnellinen ja iloinen ja välillä itkettää ilman syytä. Suurin takaisku oli ehkä se kun koirani Bobi kuoli vapun aikaa. Hänellä oli maksatulehdus ja lisäksi jokaisessa nivelessä nivelrikko. Ei voitu enää antaa särkylääkkeitä koska maksa ei sitä kestänyt. Lopulta tilanne kärjistyi kun Bobin suoli lakkasi toimimasta. Yritettiin antaa peräruiskeita ja ja vaikka mitä mutta ilmeisesti suolessa oli tulppa joka olisi pitänyt leikata. Eläinlääkäri totesi että Bobi kuolisi luultavasti nukutusaineisiin sillä maksa ei pysty niitä käsittelemään. Teimme siis päätöksen että Bobi pääsee kivuttomasti ja rauhassa pois. Olihan se raskasta kun tuntui että kaikki kaatuu päälle ja kaikki rakkaat asiat  katoavat elämästä. Ensin koti ja ystävät ja nyt rakas koirani. Toivottavasti elämä alkaisi voittaa jos pikkuhiljaa.

                                                        R.I.P   BOBI

No ehkä tämä oli tässä tältä erää, Saru kiittää ja kumartaa.

Häät 23.8.2014

Hei taas kaikki pienet mussukat jos teitä enää on! Taas on aikaa vierähtänyt enkä vain ole saanut aikaiseksi tekstiä tänne. Teemu on päässyt jo jouluna intistä ja arki on palautunut normaaliksi. Vuoden alussa muutimme Teemun kanssa isompaan asuntoon Keravalle. Talo on hieno ja paremassa kunnossa kuin vanha asunto. Lattia oli juuri laitettu ennen kuin muutimme ja naapurit ovat nuorempaa ikäluokkaa kuin vanhassa asunnossa (eli ei niin pahoja valittamaan).

                                           Tässä uusi talomme,asumme ylimmässä kerroksessa.

No mitäpä muuta elämäämme? Koira on omaitsensä ja on sopeutunut hyvin uuteen asuntoon. Tässä oon alkanut hääsuunnittelu keväällä ja hirveä stressi koko ajan. No kesälomalla kävimme kaveri porukalla juhannuksena mökkeilemässä Kerimäellä. Mökki oli joku metsästysmaja ja seinällä komeilikin iso hirven pää joka katseli hyvin ahdistavasti kun astuimme sisään. Aamulla olikin hieno tunne kun silmänsä avasi niin hirvi tuijotti suoraan silmiin. Vähemmästäkin pelästyy! Muuten mökin piha-alue oli mukava ja iso. Sauna oli myös ihana ja siellä oltiinkin paljon. Paljon hyvää ruokaa tuli myös syötyä ja ehkä vähän liikaakin tuli ostettua ruokaa mökille. Lämpimämpi olisi saanut olla ja aurinkoakin olisi saanut paistaa enemmän.

                                                                 Kuva mökistä

Kesällä on muuten tullut uitua paljon ja täytyy sanoa että on kyllä ollut todella kuuma heinäkuu. Töissä hikoiltiin kuin viimeistä päivää ja kotona ei jaksanut tehdä mitään. Tietenkin heinäkuussa oli synttärini. Nyt olen sitten 21-vuotias. Oli ihan mukavat bileet, näki pitkäaikaista ystävää ja muita kavereita. Sitten tulikin heti elokuun alussa polttarit. Jouduin kiertelemään Keravan keskustassa kyselemässä ihmisltä avioliitto neuvoja ja ties mitä muuta noloa. Kaiken kruunasi se, että päädyimme keski-uusimaahan. Nyt sitten on ikuinen muisto lehdessä polttareista. Illalla olimme sitten yhden kaason luona ja söimme ja joimme. Lisäksi pihalla oli puhallettava uima-allas jossa pädyimme leikkimään vesi-ilmapalloilla. Illalla kun menimme kahen ystäväni kanssa takaisin kotiin niin huomaismme että koira seka mieheni oli poissa. En vielä huolestunut kunnes oli kulunut puoli tuntia eikä miestäni vieläkään kuulunut. Soitin ensin hänen ystävillee; tiesin että he olivat olleet yhdessä juomassa ja viettämässä iltaa. Hekään eivät tienneet muuta kuin sen, että Teemu oli lähtenyt kotiin käyttämään koiraa ulkona. Kaksi Teemun kaveria tuli auttamaan etsinnöissä ja loppu peleissä löysimme hänet neljännen kerroksen naapurin oven edestä maassa makaamassa koira kädessä. Hän oli yrittänyt päästä toiseen asuntoon ja luullut ovea ilmeiseti omaksi kodikseen. Jostain syystä hän oli kaatunut lattialle ja sammunut siihen. KOira parka oli pysynyt koko sen ajan Teemun kanssa. Saimme hänet puoliksi raahattua kotiin nukkumaan. Ei ollut siis kauhean mukava lopetus polttareille. Olin aika vihainen hänelle. 

Loppu kuu on mennytkin häiden järjestämiseen. Kauhean stressaavaa ja niin paljon muistettavaa ja tekemistä. Lisäksi äitini onnistui murtaa varpaansa ja auto hajosi vanhemmillani. Kaiken laisia sattumuksia tapahtui ennen häitä. Kaiken kruunasi kaasoni joka päätti sitten pitää kunnon haukkumis/puhuttelu tuokion neljä päivää ennen häitä. Hän väitti, että olisin muka sanonut että haluaisin hänen ja poikaystävänsä eroavan ja ties mitä muuta. Kuulemma en ikinä halua heitä meille juhlimaan ja jne. Ihan kuin en olisi ainoa! Ei niin kuin yhtään tullut mieleen että olisi voinut säästää tämän keskustelun häiden jälkeen. Tosin tällä kertaa sanoin hänelle vastaan. Kauhean itserakas ihminen! Ihan kuin hänessä ei olisi mitään vikaa ja minussa on kaikki vika. Hän muistuttaa pelottavasti entistä kaveriani Nelliä, eikä se ole hyvä asia. En kyllä halua nähdä häntä hetkeen häiden jälkeen. Olen toki kiitollinen että hän ompelee hääpukuni ja morsiusneitojen puvut mutta ihmisenä hän on todella narsistinen. Poikaystäväkin on ihan tossun alla! Enkä ole ainoa joka tätä mieltä. 

Mutta lopultakin pääsen eilisen päivän aiheeseen, eli häihin. Menin siis eilen naimisiin Teemun kanssa. Koko aamu oli yhtä pöytien koristelua ja tukan laittoa. Hiuksiini upposi varmaan kaksi rekkalastillista hiuslakkaa ja pinnejä. Kirkossa alttarille kävely jännitti todella paljon  Isäni kanssa kummatkin hermoilimme todella paljon. Itse vihkitilaisuus oli todella lyhyt. Saimme kirkosta tullessa saippuakuplia naamaamme. Juhla sujui hyvin loppuun asti. Ruoka teema oli välimeri ja ruoka maistui todella hyvälle! Kakku oli passion juustokakkua ja sekin maistui hyvälle. Onnistuin ensin polkaisemaan Teemua jalkaan eli minä määrään kaapin paikan, tosin se nyt ei sinänsä ole yllätys. Hienoja puheita tuli vanhemmiltani. Tunnelma oli rento ja ihmiset keskustelivat paljon keskenään. Hääleikkejä oli mm. tietovisa hääparista, kimpun heitto, sukkanauhan otto ja kuka määrää kaapin paikan. Lopuksi oli tietenkin perinteiset häätanssit. Teemu tanssi yllättävän hyvin, vaikka ei olekkaan mikään mestari tanssija. Tassin myös isäni kanssa sekä Lauran ja Annin kanssa. Loppu illasta juhlapaikalle jäi vain Laura (kaasoni) poikaystävänsä kanssa, Jaakko (kokki), Vili ja Saoirse (morsiusneito) poikaystävänsä kanssa. Sekoilimme ja joimme loppuja skumppa jäämiä. Teemu oli aika hyvässä  kunnossa kun pääsimme hotelille. Hotelli oli yllättävän mukava ja huone hieno. Sänky oli iso ja ihanan pehmeä. Olin todella väsynyt kun pääsimme hotellille. Aamulla saimme aamiaisen huoneeseen ja huhu kun oli paljon tavaraa! Siihen kuului kaksi edi tölkkiä, kahvia, teetä, mehua ja skumppa lasilliset. Leipaa,kroisatteja, kraavilohta, kinkkua, valkohome juustoa, vihanneksia ja dippiä, suklaakakku paloja ja hedelmiä ja mansikoita. Oli kyllä hyvän makuista. Kotona katsoimme häälajoja ja kortteja. Vietimme ystäviemme kanssa rennon sunnuntai lagituspäivän. Häät olivat kyllä ihanat ja oli mukava nähdä sukulaisia. 

                                                                   

                                                                  Kuvia häistä:

                                                                    Minä ja Saoirse

After party

Kaasot,bestman ja morsiusneidot

Minä,Siru ja Laura

Morsiamme äidin puolen suku

Saru kuittaa, kiittää ja poistuu paikalta.

We're gona fight for us together!

Heippa taas! Aikaa on taas kulunut kohta kuukausi (aika menee yllättävän nopeasti). En ole hetkeen taas kirjoitellut koska ei ole ollut sellaista oloa. Taas viikonloppu tuli ja meni ja Teemu sen mukana. Viikonloppuna nähtiin aika paljon ystäviä ja koko lauantai päivä menikin NHL:n pelaamiseen. Itse lagailin koneella kun ei tuo jääkiekko oikein osaa kiinnostaa. Harmitti hieman myös se etten saanut kauheasti kahden keskistä aikaa kultani kanssa. Ja nyt tulevalla viikolla hän lähtee heti tiistaina leirille eikä pysty ottamaan yhteyttä kunnolla. Sen kyllä kestän että hän ei soita mutta edes yksi viesti on se mikä pitää mieleni jotenkin selvänä. Onneksi olen sentään nähnyt ystäviäni jotka jaksavat tukea minua.

Töissä ei ole mitään uutta,paitsi että kaikki tuntuvat lähteävän ja meillä kun valmiiksi jo vähän henkilökuntaa. Ja tuntuu kyllä ettei lääkitys myöskään ole kaikkien kohdalla ihan oikein (varsinkaan hoitajien xD) Mutta onneksi on ihania työkavereita joiden avulla jaksaa päivät. Aamuvuorot vain tuntuvat aika raskailta herätyksen kannalta,ei vain jaksaisi nousta sängystä välillä. Onneksi päivä lähtee käyntiin kun saa vähän kofeiinia elimistöön. Välillä tuntuu myös että vastuuta ja tehtäviä tulee koko ajan lisää eikä jaksamus enää riitä.

Tanssi on nyt alkanut ja nautin siitä kyllä todella paljon vaikka olenkin aika ruosteessa xD. Välillä tosin menee hermot koska tuntuu etten osaa ja olen muihin verrattuna ihan surkea. Mutta silti se pitää mieleni virkeänä ja kunto alkaa kehittyä jotenkin. Olen myös alkanut käydä uimassa ystäväni kanssa. Se on todella rentouttavaa ja mukavaa kun saa samalla viettää aika ystävän kanssa ja samalla urheilla. Se on hyvää ajanvietettä ja viikko sujuu mukavasti eteenpäin. :) Välillä tuntuu että voisin luovuttaa ja maata vain jossain mutta kun tiedän että kultani tekee parhaansa ja yrittää selvitä armeijasta meidän molempien vuoksi niin ei itsekkään halua luovuttaa vaan yrittää jaksaa ja taistella arjen kanssa vaikka välillä tuntuukin ylivoimaiselta.
Kiitän ja kummarran!

Lonely girl

Hei taas! Aikaa on taas kulunut ja kohta on elokuu ohi. Tiukka kuukausi on ollut raha tilanteen takia mutta ironista kyllä,onneksi Teemu saa intistä päivärahaa. Se on auttanut paljon. Muuten tässä ei sinänsä ole tapahtunut mitään erikoista,tuli vain nyt sellainen olo että voisin hieman kirjoitella kuulumisia.

No inttilesken aika kuluu hitaasti ja nopeasti. Välillä tuntuu että kaikki romahtaa ja että olisi parempi jos olisin sinkkun. Mutta toisaalta tunnen oloni hyväksi ja odotan iltaisin soittoa rakkaaltani. Nämä tunteet ovat hyvin ristiriitaisia. Lisäksi välillä tuntuu että jotkut ystäväni ovat kyllästyneet minuun eivätkä halua enää nähdä minua. Välillä tuntuu niin turhauttavalta kun aina yrittää pitää yhteyttä ja kysyä kuulumisia ja saa vastaukseksi tylyjä vastauksia. Aivan kuin toista osapuolta ei kiinnostaisi ollenkaan. Vaikka kyseessä olisikin pitkäaikainen ystävä. Alkaa ärsyttää ja sitten alan miettiä että onkohan tällainen oikeaa ystävyyttä. Ja että miksi edes yritän. Lopulta kaikki tunteet kasautuvat ja purkautuvat pommin lailla. Tuntuu kuin olisin jumissa neljän seinän sisässä josta ei ole pakoa. Pakko on vain sietää kaikki paska ja yrittää porskuttaa päivien läpi. Töissä mennään typerä virne naamalla ja annetaan ymmärtää ettei mitään ongelmaa ole. Tuntuu vain että kaikki henkiset voimavarani ovat poissa. Stressaan koko ajan ja en enää hallitse negatiivisia tunteita ja niiden purkautumistapaa. Onnistuin jo torstaina tekemään taas jotain niin järkevää...mutta toisaalta,ketä se kiinnostaa? Suuresta ystävä piiristäni on vain enää muutama jotka kyselevät vointiani ja ovat kiinnostuneita elämästäni. Siksi kaikki purkautuu sisälleni koska ei ole enää niin helposti lähellä luotettavia ystäviä jotka ovat aidosti kiinnostuneita.Eihän tälle tietenkään voi mitään ja olenhan minä tottunut yksinkin pärjäämään. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Positiivista elämässäni on se että tanssituntini alkavat seuraavalla viikolla. Saan ainakin muuta ajateltavaa. Ja se että Teemu tulee lomille perjantaina. Muita suunnitelmia ei oikeastaan ole ensi viikolla ja katsoo silloin keitä näkee jos näkee.
Kiitän ja kumarran!

There's a hole in my chest

Hei taas pitkästä aikaa! Aikaa on taas kulunut,ihme kyllä. Synttärini tulivat ja menivät ja meno oli kyllä suhteellisen hauskaa. Kiitän ystäviäni siitä vaikka ei siltä draamalta vältytty..jopa kihlattuni pääsi tulemaan lomille juuri silloin mikä teki minut onnelliseksi. Vaikka emme ehtineet olla paljoa kahdestaan koska näimme ystäviämme. Onneksi kihlattuni on pärjännyt.

Miten sitten itse olen kestänyt intin ja erossa olon? En kovinkaan hyvin...välillä tuntuu että olo on okei mutta heti kun annan itseni kuvitella liikoja niin vaivun ikävään ja epätoivoon.Onneksi viereisessä talossa on ystäväni joka on myös inttileski tällä hetkellä. Olemme vieneet yhdessä koiria illalla ulos ja viettäneet aikaa yhdessä. Mutta se ei aina riitä parantamaan oloa. Jos en viikonlopun aikana valmista itseäni eronhetkeen niin lähtö tuntuu kahta pahemmalta. Viimeisin lähtö oli raskas,jätin itseni niin haavoittuvaiseen tilaan enkä kunnolla valmistautunut. Nyt se sitten kostautuu,kaikki tuntuu pahalta ja on niin kova ikävä. Tiedän että intti on välttämätön ja pakko käydä mutta en malta odottaa että Teemu pääsee pois. Rukoilen myös että hän pääsisi puolessa vuodessa pois...sen vielä voin kestää. Mutta aika tuntuu menevän viikolla niin hitaasti jos olen yksin. Yritänkin keksiä tekemistä itselleni koko ajan jotta en ehtisi ajatella koko aikaa. Olen varmaan aika rasittavaa seuraa ajoittanin nyt kun Teemu on poissa. Mielialani ovat kyllä vaihdelleet paljon viime aikoina. Välillä tuntuu etteivät ihmiset vain jaksa olla kanssani. Mutta kyllä sen ymmärtää. On vain niin ikävä Teemua ja tuntuu että osa minusta on hänen mukanaan. Pitää vain yrittää kestää.

No muita kuulumisia; inssin uusinta oli ja en päässyt läpi...menen vaan niin panikkiin kun minua tarkkaillaan. Ja jos tulee yksikin virhe niin keskittyminen herpaantuu. Vaikka ajotunti meni taas todella hyvin ennen inssiä. Ei voi kuitenkaan mitään. Ja tässä kuussa tulee tiukka rahatilanne koska minulla on joku kuukausipalkan tasaus...jippii. Pitää olla tarkkana. Ja olin Within temptationin keikalla. Se oli aivan mielettömän hyvä ja upea! Sharon on niin hyvä esiintymään ja ihanan energinen. Hän otti yleisöä hyvin mukaansa. Nautin esityksestä todella paljon.
Kiitän ja kumarran ja poistun lavalta.